Vehnäterrieri (Irish Soft Coated Wheaten Terrier) on nimensä mukaisesti lähtöisin Irlannista. Rodun alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta nykyvehnän kuvausta vastaavia koiria palveli vuosisatoja paikallisten maanviljelijöiden yleiskoirina. Ne toimittivat vahti- ja paimennuskoiran virkaa, sekä auttoivat pitämään tuhoeläimet kurissa ja toimivat tarvittaessa metsästyskoirinakin. Monipuolinen ja vähällä toimeentuleva koira sopi hyvin köyhille talonpojille, joilla ei ollut oikeutta pitää hienoja metsästyskoirarotuja. Vain sitkeimmät ja toimintakykyisimmät yksilöt valittiin jalostukseen. Tavallisuutensa vuoksi vehnäterrieri ei tavoittanut suurta kiinnostusta koiraharrastajien keskuudessa, ja rotu oli jo vähällä kadota, kunnes se hyväksyttiin Irlannissa omaksi rodukseen vuonna 1937. Varsinainen läpimurto tapahtui vasta 1960-luvulla, kun rotu sai jalansijaa Yhdysvalloissa. Sittemmin vehnäterrieri on saavuttanut suosiota useissa maissa ympäri maailman, ollen mm. Ruotsissa 20 suosituimman rodun joukossa. Suomeen ensimmäinen vehnäterrieri saapui vuonna 1963.
Vehnäterrieri on vankka, keskikokoinen terrieri. Se on perusterve, eloisa ja leikkisä koira, jolla riittää energiaa, ja joka on kiinnostunut siitä mitä ympärillä tapahtuu. Vehnäterrieri on älykäs ja omistajaansa kiintyvä uskollinen ystävä. Terrierille tyypilliseen tapaan siltä löytyy kuitenkin myös itsenäisyyttä ja omaa tahtoa. Vehnäterrieri aloittaa harvoin tappelun, mutta tarvittaessa puolustaa itseään epäröimättä (rotumääritelmässä: puolustustahtoinen olematta hyökkäävä).
Tullakseen mukavaksi arjessa toimivaksi koiraksi vehnäterrieri tarvitsee johdonmukaisen hyvän peruskasvatuksen, "rakkautta ja rajoja". Touhukkaana koirana vehnä soveltuu monipuoliseen koiraharrastamiseen. Vehniä kisaa tokon ja agilityn saralla korkeimmissa kisaluokissa asti, ja löytyypä rodusta Suomessa rally-tokovalio sekä pelastuskoiriakin. Toisaalta vehnä viihtyy myös perusaktiivisessa arjessa pitkine kävelylenkkeineen ja arjen askareineen, kunhan sitä muistetaan aktivoida leikein ja koulutustuokioin. Yhdessä tekeminen tarjoaa paitsi virikkeitä koiralle, myös parantaa tutkitusti omistajan ja koiran välistä suhdetta.
Rotu on saanut nimensä pehmeän silkkisestä, vaaleasta vehnänvärisestä turkistaan. Nuoren vehnän turkki kehittyy ja muuttuu laadultaan sekä väriltään, ollen valmis noin kolmeen ikävuoteen mennessä. Pennut syntyvät tummempina punaruskeina, ja niillä saattaa olla paikoin mustakin karvapeite. Aikuisella koiralla sallittuja ovat kaikki sävyt vaaleasta vehnänväristä kullanpunaiseen vivahteeseen. Aikuisen vehnän turkki on runsas ja silkkinen laskeutuen laineikkaana.
Vehnän kaunis turkki vaatii omistajalta sitoutumista. Vehnästä ei lähde karvaa, mutta pehmeä turkki likaantuu ja roskaantuu helposti, vaatien vaatien säännöllistä harjausta ja pesemistä. Aikuisen koiran turkki tulisi harjata läpi noin kerran viikossa pohjaa myöten, nuoren koiran turkki jopa päivittäin. Takuton ja hyväkuntoinen turkki on helpompi ylläpitää puhtaana. Pahasti takkuuntunut turkki altistaa iho- ja korvaongelmille, tällöin vaihtoehdoksi jää takkuuntuneen turkin pois leikkaaminen. Turkin laadusta riippuen vehnä tulisi trimmata noin 8-12 viikon välein. Sopivan mittainen turkki on helpompi hoitaa. Pentu on tärkeää totuttaa turkinkäsittelyyn ja muihin hoitotoimenpiteisiin alusta asti. Trimmattavana rotuna vehnä on myös hyvä totuttaa trimmipöydällä oloon pienestä pitäen. Pentua voi harjata päivittäin lyhyitä hetkiä pöydällä (esim. auton kumimatto alustaksi, muista palkkaus kehuin ja namein). Tämä helpottaa jatkossa turkinkäsittelyä niin koiran kuin omistajankin näkökulmasta.
Vehnän kuulee usein olevan ns. allergiaystävällinen rotu. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, vaan vehnäterrieri, kuten mikä tahansa muukin koira voi aiheuttaa allergiaa. Vaikka vehnästä ei lähde karvaa, koiran ihosolut (hilse) ja sylki allergisoivat myös. Koira voi myös kantaa turkissaan sisälle mm. siitepölyä. Jos perheessä on epäily koira-allergiasta, tulee koiran ottoa harkita erityisen tarkoin. Parasta olisi käydä ensin tapaamassa vehnäterrieriä, ja ottaa koira joksikin aikaa hoitoon. Toisaalta allergiaoireet voivat myös pahentua ajan kanssa, eikä koirasta luopuminen ei ole ikinä helppoa.